Kasvata paksumpi nahka, sanoo ihminen, jolla ei ole empatiataitoja. Ja sehän ei meille milleniaaleille käy.

Olet ehkä ollut joskus palaverissa, jossa kaikki kilpailevat puheenvuorosta. Kukaan ei oikeastaan kuuntele, mitä muut sanovat, vaan jokainen odottaa hetkeä, jolloin pääsee sanomaan ääneen omat ajatuksensa. Puhe puuroutuu, lauseet katkeilevat jäädessään toisten alle, töksäytellään, ja lopulta joku pahoittaa mielensä.

“Sun pitää kasvattaa vähän paksumpi nahka, että pärjäät työelämässä.”

Paksu nahka. Kova kuori. Nuo individualistisen maailman kulmakivet. Jos jotain kannattaa työelämää varten itsessään kehittää, niin se on kuori, jollaiselle kilpikonnan panssarikin jää kakkoseksi. 

Hetkinen, 50-luku soitti ja pyysi ajatusmaailmansa takaisin!

Vain elämää vai ihan vain elämää

Kiltteys, herkkyys ja empaattisuus ovat niin kutsuttuja pehmeitä arvoja, jotka eivät perinteisesti ole niitä korkeimmalle työelämässä arvostettuja piirteitä. Olemme keskittyneet niin pitkään teknologiaan ja yksin pärjäämiseen, ettei inhimillisille taidoille tai tunneälylle ole jäänyt tilaa. On pitänyt keskittyä olemaan parempi kuin muut, tehokkaampi kuin muut ja kehittämään uusia teknisiä taitoja nopeammin kuin muut. 

Kun työ ympärillämme muuttuu, myös meidän on muututtava. Teknologisessa murroksessa meidän ihmisten suurimmat valttikortit ovat inhimilliset taidot, kuten rakkaus ja empatia, muistuttavat muun muassa tutkija Katri Saarikivi ja kirjailija, futuristi Perttu Pölönen. Tätä teoriaa vahvistavat lukuisat tutkimukset ja tahot, yhtenä esimerkkinä yhdysvaltalainen Businessolver, jonka mukaan jopa 82 prosenttia työntekijöistä voisi harkita vaihtamista empaattisempaan työpaikkaan. 

Jos työnantajat haluavat vahvistaa työntekijöidensä motivaatiota ja näin ollen parantaa näiden sitoutuneisuutta ja tehokkuutta, ei tältä faktalta voi enää sulkea silmiään. 

Empatia on terminä usein täysin väärin ymmärretty. Kun puhutaan empatiasta työelämässä, kriittisimmät ajattelijat muodostavat päässään kauhukuvia jatkuvasta halailusta ja palavereista, jotka muistuttavat itkuisia Vain elämää -pöytäkeskusteluja.

Minulla on kuitenkin salaisuus, jonka saat kertoa eteenpäin: empatia ei ole sitä.

Empatia ei ole tunne vaan taito, jota kuka tahansa meistä voi kehittää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on läsnäolosta ja kuuntelemisesta. Siitä, että opimme ymmärtämään erilaisuutta ja toimimaan sen mukaisesti. Empatia ei edellytä toisen tunteeseen menemistä, ei kyselemistä tai neuvomista. Vain aitoa läsnäoloa ja kuuntelemista.

Ihmisyyden ytimessä

Karoliina ja Atte Mellasen kirjassa Hyvät, pahat ja milleniaalit – miten meitä tulisi johtaa, nostetaan esiin tärkeitä asioita tämän hetken suurimman työelämässä olevan sukupolven johtamisesta. Emme me odota, että kaikki on jatkuvasti kivaa tai että esihenkilö kaveeraa kanssamme – sen sijaan kaikista eniten haluamme oikeudenmukaista kohtelua työyhteisössämme. Tämä edellyttää empatiakykyä sekä johtajilta että alaisilta.

Karoliina Mellanen tiivistää Yle:n artikkelissa milleniaalijohtamisen punaisen langan niin hyvin, ettei minulle jää muuta vaihtoehtoa kuin siteerata häntä suoraan: 

“Kyse ei siis ole mistään rakettitieteestä, vaan ihan perusasioihin palaamisesta: toisen ihmisen kohtaamisesta ihmisenä ja perustarpeisiin palaamisesta.”

Joten jatkossa kun joku “ystävällisesti” kehottaa sinua kasvattamaan paksumman nahan, muista, että se neuvo on jäänne menneestä työelämästä. Sillä ei pitkälle pötkitä enää 2020-luvulla.

Kovassa maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin pysyä pehmeänä.

Emma Nikka on työelämätaitojen asiantuntija ja valmentaja, jolle ihmiset ovat aina etusijalla.