Digitalisaation luomasta kuvavirrasta erottautuminen on vaikeaa. Meillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin kuvien ja visuaalisen esittämisen kautta, joten pienikin lisäpanostus kuvatuotantoon ja visuaalisiin sisältöihin on askel parempaan.

Lapsena keräsin tarroja, kiiltokuvia ja leikkailin kuvia irti lelukatalogeista. Teininä ja opiskelijana keräsin tapahtuma- ja klubijulisteita, flyereita, lumilautakatalogeja sekä 2000-luvun alun netin digitaalisia kuvituksia. Työelämän myötä aloin keräämään pysäyttävän hyviä tai huonoja printtimainoksia lehdistä sekä ylläpitämään aktiivisesti koneellani visuaalista inspiraatiokansiota verkon tarjonnasta. Tietyssä vaiheessa kuvatulva pomppasi rajusti sosiaalisten kuvienjakopalveluiden yleistyessä ja tukki puhelimeni, kovalevyni ja pilvipalveluni.

Kaikki visuaalinen esittäminen alkoi näyttää samalta.

Kuvat ja esittämisen tavat toistivat itseään. Harva visuaalisuutta hyödyntävä viesti pystyi enää erottumaan massasta, puhumattakaan että se olisi pysäyttänyt, herättänyt tunteita, haastanut tai tarjonnut jotain täysin uutta ja inspiroivaa. Kuvatuotannon kilpailu koveni ja maailman tahti kiihtyi.

Selaan kuvia edelleen paljon. Eteeni tulee vuodessa vain kourallinen poikkeuksellisen uniikkeja tai toteutukseltaan taidokkaita kuvallisia esityksiä, joiden ääreen pysähdyn ja jotka saavat minut spontaanisti lukemaan lisää tai selvittämään kuvan alkulähdettä.

Alkuvuonna yksi tällaisista oli eteläkorealaisen tilallisia digitaalisia käyttäjäkokemuksia suunnittelevan D’strict-toimiston Wave. Tämä Seoulissa sijaitseva teos käyttää näyttävästi hyväkseen visuaalisille viesteille tarkoitettua digitaalista mainospintaa. Rakennusta kiertävät digiscreenit luovat illuusion tilasta, jonka sisällä on voimallisesti liikkuvaa vettä. Luova toteutus tuo ympäristöön jotain yllättävää ja illuusion ääreen haluaa pysähtyä pitkäksi aikaa, vaikka teosta katsoisikin vain puhelimen ruudulta. Jopa pysäytetty kuva toteutuksesta naulitsee katseen kuvaan – “Oho, mikä tuo on?“

Toinen puhuttelva kuva oli ruotsalainen Österjösten-luonnonkivifirman mainos Instagrammissa. Kuvassa on keskeneräinen yksinkertainen kylpyhuone, jossa viistosta kattoikkunasta lankeaa taivaallisen kaunis luonnonvalo kylpyammeeseen. Tila on kalustamaton ja vailla visuaalista kuorrutetta. Lattialla on remonttitarvikkeita ja sotkua. Kuva on aitoudessaan, yksinkertaisuudessaan ja teeskentelemättömyydessään niin liikuttava, että tuli melkein kyynel silmään. Halusin välittömästi itsekin kylpemään tuohon valoon. Myös kaikki muut tilin kuvat ovat tyyliltään, valaisultaan ja estetiikaltaan brändin mukaisessa harmonisessa linjassa, vaikka kuvassa olisikin tehdashalli tai varaston takapihan kiviröykkiö.

Vaikka aikaa tai resursseja olisi vähän, kuvilla voi vaikuttaa paljon. Jo se, että rauhoittuisimme miettimään hetkisen pidempään kuvien sisältöä ja representaatiota; mitä tai kuka kuvassa on, mitä kuvassa tapahtuu, miltä kuvan kohde näyttää ja mitä tai ketä se edustaa, voi saada uuden yleisön pysähtymään kuvallisen viestisi äärelle.

Erilaiset esittämisen tavat ja monimuotoisuus meitä ympäröivässä kuvastossa on kaikkien etu. Millainen kuva pysäytti sinut viimeksi – miksi?

Kukka-Maria Kiuru on luova suunnittelija, Vapa Median Lead Creative ja on tutkinut luovaa leikkiä suunnittelutyön tukena. Karkkileikkejä inspiraatioksi löydät lisää täältä: https://www.kukkamariakiuru.com/