Harjoittelu etänä? Stay home or go home

Etätöihin siirtyminen herätti ensin tunteen eksotiikasta, sitten huolta ja hämmennystä. Toiveissani on ollut työ, jossa etätyö olisi mahdollista. Useamman viikon yhtäjaksoinen etätyöskentely ei kuitenkaan kuulostanut harjoittelijan näkökulmasta optimaaliselta. Poikkeusolosuhteissa myös harjoittelijan tulee kyetä poikkeukselliseen toimintaan.

Kenelläkään ei ollut aavistusta kauanko poikkeustilanne kestää, kun heitimme Vapan toimistolle väliaikaiset heipat maaliskuun alussa. Kotiin siirtyminen synnytti epävarmuuden siitä, tekeekö fyysinen etäisyys harjoittelijasta näkymättömän. Kuinka kävi?

Etäarki on uusi normaali

Huoleni osoittautui nopeasti aiheettomaksi. Maanantaipalaverit, tiimikset ja weeklyt siirtyivät vaivatta virtuaalisiksi, töitä tulee tasaisesti ja yhteydenpito Slackissa oli Vapalla vakiintunut käytäntö jo ennen poikkeustilannettakin. Yksikään etätyöpäivä ei ole kulunut toimettomana tai ilman kontaktia muihin vapalaisiin.

Koen, että annetut työtehtävät ovat saattaneet olla jopa monipuolisempia, mitä olisin saanut tehtäväkseni tavallisessa toimistoarjessa.

Poikkeuksellinen tilanne vaatii toki joustavuutta, aktiivisuutta ja luovia ratkaisuja kaikilta osapuolilta. Etätyöskentelyn aikana punnitaan niin harjoittelijan kuin harjoittelupaikan ketteryys. Etätöihin sopeutumisessa on kuitenkin auttanut se, että toimistolta kotiin siirtymiseen on suhtauduttu toiminnallisena haasteena, ei esteenä.

Oota mä laitan muten päälle, nyt vähän pätkii

Harjoittelijan näkökulmasta edes yhteisöllisyys ei ole kärsinyt muutoksesta, päin vastoin. On ollut arvokasta nähdä, miten jokainen asemaan tai työnimikkeeseen katsomatta, on voinut osallistua yhteiseen palaveriin omana itsenään – vaikka veneeltä käsin, piinaavassa päänsäryssä tai sohvalla köllötellen koska mä voin.

Vaikka teknologia mahdollistaa kohtaamisten jatkuvuuden, ei yhteinen aamupala Zoomissa siitä huolimatta korvaa fyysistä läheisyyttä. Etäharjoittelun miinuspuoli on ehdottomasti spontaanien kohtaamisten puute.

Riskei on otettava, sehän nyt on selvää

Kyllä, harjoitteluni on ollut tähän mennessä hyvin yllättävä ja odotuksista poikkeava. Haastava tilanne on kuitenkin antanut poikkeuksellisen mahdollisuuden mitata omaa motivaatiota ja vahvuuksia. Harjoittelu vaatii lopulta aina epävarmaan heittäytymistä – tutussa ja turvallisessa kotiympäristössäkin.

Toivottavasti harjoittelun loppuviikoilla pääsemme kippistelemään perjantaiskumpat jo ihan oikein lasein, sillä kevät 2020 ansaitsee omalta osaltani aivan oman, juhlan arvoisen CV-merkinnän: Suoritin sisällönsuunnittelun harjoittelun onnistuneesti koronakaranteenissa.

Lotta Mäki-Punto on kevään 2020 sisällönsuunnittelijaharjoittelija, jonka mielestä parhaissa tarinoissa on odottamattomia juonenkäänteitä, mutta onnellinen loppu.