Puolitoista tuntia aikaa lukea

Varhaisnuoruuteni kirjailijaidoli Stephen King sanoi sen näin: “Can I be blunt on this subject? If you don’t have time to read, you don’t have the time (or the tools) to write. Simple as that.”

Kun kirjoittaa työkseen, on erityisen ihanaa nauttia jonkun toisen kädenjäljestä paperilla. Tilanne on vähän sama kuin se, että kokki istahtaa pöytään nauttimaan jonkun toisen tekemää loistavaa ruokaa tai muusikko kuuntelee hyvän bändin keikkaa.

Kirjoittajalle lukeminen ei ole kuitenkaan vain mukava kokemus, vaan muiden töiden tutkiminen ja omaksuminen kantaa paljon pidemmälle. Lukeminen avaa uusia yhteyksiä mielessä, pöyhii ajattelua kuin paakuiksi kerääntynyttä tyynyn täytettä.

Näin asian sanoitti eräs kirjoittajakollegani, kun kysyin, miksi hänestä kirjoittajan pitäisi lukea:

Muiden tekstien lukeminen auttaa avartamaan omaa maailmankatsomusta, inspiroi uusien aiheiden löytämisessä ja lisää empatiakykyä, mikä tekee myös paremman haastattelijan ja toisten tarinoiden kertojan.

Mikä tuuri, että tykkään lukemisesta – olisi tylsää tehdä sitä vain velvollisuudesta ammattia kohtaan. Siksi olin iloinen myös siitä, miten lupaavasti kirjavuosi 2021 alkoi. Aloitimme Vapalla kuuden tunnin työpäiväkokeilun, joka vapauttaa päivästä puolitoista tuntia omaan käyttöön.

Kokeilemme, onnistuuko luovan työn tekeminen aiempaa lyhyemmässä ajassa työtapoja järkevöittämällä. Samalla selviää, parantuuko työteho, kun päivissä on enemmän aikaa palautumiseen: siis vaikka lukemiseen.

50 kirjaa vuodessa

Samaan aikaan 6h-kokeilun kanssa alkoi kirjastoverkko Helmetin vuoden 2021 lukuhaaste. Haasteeseen kuuluu viisikymmentä erilaista kuvausta, joihin voi valita mieleisensä kirjan. Olennaista haasteessa on Facebook-ryhmä, jossa osallistujat vinkkaavat kirjoja ja keskustelevat haastekohdista. Jos lukuinnostus on hukassa, tuossa ryhmässä muiden into tarttuu.

Yöpöydällä ja kuulokkeissa on nyt esimerkiksi Vanessa Spingoran Suostumus, siis haaste 4, ”Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan”. Nina Bouraouin All Men Want to Know on haaste 36, “Kirjassa liikutaan ajassa”. En vielä tiedä, mihin haastekohtaan sovitan Juhani Karilan Pienen hauen pyydystyksen, mutta kyllä se jonnekin sujahtaa.

Lukeminen on ehkä parasta ja halvinta kirjoittajakoulutusta, jota on vieläpä tarjolla kaikille. Eräs kollegani tiivisti sen näin:

Erilaiset kerronnan tavat, tavat koukuttaa lukijaa tai rakentaa tekstiä esimerkiksi aikasiirtymien, kertojan vaihtamisen ynnä muiden kikkojen avulla tarttuvat mieleen ja omaan kynään parhaiten lukemalla.

Auki loksahtavia lukkoja

Syyt lukea niin kirjoittajalle, pienelle maailmankäsitystään muodostavalle lapselle kuin kenelle tahansa ovat melko samat: mielikuvituksen, sanavaraston ja kielellisen ilmaisun kehittäminen.

Näin totesi eräs toinen Vapan kirjoittajista, ja tähän ajatukseen on helppo samaistua.

Olisi varmasti liioiteltua todeta, että kirjoittamisen taitoni olisi heti parempi, koska ehdin lyhyemmän työajan ansiosta lukea enemmän. Lukemisen palauttavat ja mieltä vapauttavat vaikutukset ovat kuitenkin niin välittömiä, etteivät ne voi olla vaikuttamatta siihen, miten kirkkaasti ajatukseni kulkevat tai sormeni rapisevat näppäimistöllä.

Pitkällä aikavälillä lukeminen kartuttaa sanojen ja tekstin tajua, yleissivistystä, sanavarastoa ja mielikuvitusta. Se kasvattaa ja jalostaa kirjoittajaa. Käytän sitä myös konkreettisena työkaluna töissä, kuin karhupumppua tai lukkopihtejä. Kun en saa sanoja paperille ja tuntuu, etten edes muista, miten tätä tehtiin, luen jotain. Oikeastaan mitä vain. Uutisia, artikkeleita, blogitekstejä, ehkä kirjaa. Teksti vie mukanaan, ja tuntuu, kuin kirjoittamisen taito valuisi hiljalleen takaisin jäseniin.

Lainaa ajatuksia

Päivät ovat erilaisia, mutta moni kirjoittaja varmaan samaistuu tunteeseen, että hyvää tekstiä syntyy todennäköisemmin työpäivän ensimmäisen kuuden kuin viimeisen puolentoista tunnin aikana. Ajattelu väsyttää, ja kirjoittaminen on ajattelemista.

Ennen kaikkea lukeminen kehittää ajattelun taitoa. Oli julkaisualusta, aihe tai tekstityyppi mikä tahansa, hyvin kirjoitettu teksti on ensisijaisesti hyvin ajateltu teksti – näin totesi eräs kirjoittajakollegani.

Onneksi voi lainata toisten virkeitä aivoja. 6h-kokeilun hengessä otimme Vapan kirjoittajien kanssa uuden käytännön: kun tekstin kanssa jää jumiin, sen voi antaa luettavaksi jollekulle toiselle, vaikka juttu olisi aivan kesken. Näin pääsee todennäköisesti nopeammin eteenpäin kuin yksin nyhräämällä.

Kukaan ei ole loistava kirjoittaja yksin. Luonnostaankin taitavat ovat paljon parempia, kun saavat inspiraatiota, apua ja neuvoja muilta kirjoittajilta. Vapan suurimpia aarteita on kirjoittajien tiimi, josta löytyy aina editoija ja sparraaja – ja arvaa mitä, hekin ovat lukijoita.

Miia Vähähyyppä on Vapan Senior Content Designer, jonka mielestä kirjoja pitäisi jättää useammin kesken. Epäkiinnostavan teoksen lukeminen väkisin vie fiiliksen ja ajan joltain oikeasti säväyttävältä.