Kun lähes kaiken voi toteuttaa, mistä luovan työn arvo syntyy?

Generatiivinen tekoäly muuttaa luovaa työtä tavalla, jota on helppo tarkastella ensisijaisesti nopeuden kautta. Kuvan saa aikaan minuuteissa, ensimmäisen prototyypin voi rakentaa iltapäivässä ja ideaa pääsee testaamaan ennen kuin sen toteuttamiseen on koottu kokonaista tiimiä. Aikaisemmin työn toteuttamiseen liittyvät resurssit määrittelivät vahvasti sitä, mitkä ideat ylipäätään pääsivät konseptivaihetta pidemmälle. Kun nämä rajoitteet vähenevät, muuttuu samalla kiinnostava kysymys luovan työn arvosta.

Vapan toimistolla nähtiin tästä pieni, mutta havainnollinen esimerkki Ajatusjohtajuus-kirjan julkaisujuhlissa. Kirjan kirjoittajien Ida Hakolan ja Jasmiina Partan juhliin syntyi ajatus interaktiivisesta AI photoboothista, jossa vieraat pääsivät osaksi kirjan visuaalista maailmaa. Vapan kehitysjohtaja Alison Morrison, joka vastaa sisältö- ja tekoälystrategiasta, rakensi toteutuksen itse ja loi kuviin kirjan kannesta inspiroituneen rasteripiste-estetiikan.

Muutama vuosi sitten saman idean toteuttaminen olisi todennäköisesti vaatinut enemmän aikaa, teknistä suunnittelua ja useamman osaajan yhteistyötä. Nyt matka ajatuksesta toimivaan toteutukseen lyheni huomattavasti. Kehitys kertoo siitä, että tekoälyn vaikutus luovaan työhön ulottuu paljon yksittäisten työvaiheiden tehostamista syvemmälle.

Kun toteuttaminen helpottuu, valintojen merkitys kasvaa

Luovaa työtä on pitkään määrittänyt toteuttamisen niukkuus: aikaa, budjettia ja erikoistunutta osaamista on rajallisesti, joten vain osa ideoista pääsee tuotantoon asti. Generatiivinen tekoäly muuttaa asetelmaa madaltamalla toteuttamisen kynnystä ja tekemällä kokeilemisesta nopeampaa. Keskeneräisestäkin ajatuksesta voidaan rakentaa jotakin koettavaa, testata sitä käytännössä ja kehittää havaintojen pohjalta. Samalla luovan työn painopiste siirtyy yhä vahvemmin valintoihin. Kun yhä useampi pystyy tuottamaan laadukkaan kuvan, tekstin, videon tai prototyypin, kyky tuottaa ei itsessään erottele tekijöitä entiseen tapaan. Arvokkaammaksi nousee kyky tunnistaa, mikä lukemattomista mahdollisuuksista kannattaa toteuttaa, mikä tuntuu ihmisistä merkitykselliseltä ja millaisia uusia yhteyksiä asioiden välille voidaan rakentaa. Paradoksaalisesti tekoäly voikin kasvattaa luovan ajattelun vaatimustasoa: mitä enemmän vaihtoehtoja meillä on, sitä tärkeämpää on osata valita niiden väliltä.

Teknologia ei lue huonetta

Ajatusjohtajuus-juhlien kokeilussa tapahtui kuitenkin jotain, mikä tekee esimerkistä erityisen kiinnostavan. Tekninen toteutus onnistui, visuaalinen idea toimi ja photobooth oli valmis käyttöön. Juhlavieraat eivät silti löytäneet sen luo.

Syy oli arkinen: kuvauspiste sijaitsi toimiston nurkassa, johon ihmiset eivät illan aikana luonnostaan kulkeutuneet. Alison ratkaisi tilanteen nostamalla läppärin mukaansa ja lähtemällä kiertämään juhlatilaa. Samalla koko vuorovaikutuksen logiikka muuttui. Paikalleen rakennetun kokemuksen sijaan siitä tuli liikkuva kohtaaminen, ja läppärin kanssa lähestyvä ihminen toimi myös keskustelunavauksena niille, jotka tuskin olisivat oma-aloitteisesti menneet kokeilemaan photoboothia.

Ihmisten käyttäytyminen tapahtuu aina tilanteessa. Fyysinen tila, sosiaalinen dynamiikka, muiden ihmisten toiminta, uteliaisuus, epävarmuus ja lukemattomat pienet vihjeet vaikuttavat siihen, tarttuuko ihminen johonkin mahdollisuuteen. Teknologisesti onnistunut ratkaisu voi jäädä merkityksettömäksi, jos sen paikka ihmisten todellisessa elämässä on ymmärretty väärin. Sama ilmiö näkyy palvelumuotoilussa, markkinoinnissa ja tuotteiden kehittämisessä. Suunnittelija rakentaa helposti mielessään käyttäjän, joka huomaa tarjotun mahdollisuuden, ymmärtää sen arvon ja toimii odotetulla tavalla. Todellinen ihminen kulkee sillä välin huoneen toiselle puolelle juttelemaan tutulleen.

Luovuuden pullonkaula siirtyy

Kun tekninen toteuttaminen nopeutuu, luovan työn pullonkaulat siirtyvät vähitellen muualle. Huomiosta on edelleen niukkuutta. Samoin hyvästä harkinnasta, kulttuurisesta ymmärryksestä, omaperäisistä näkökulmista ja kyvystä tunnistaa, mikä toiselle ihmiselle on merkityksellistä. AI-ajassa kiinnostavin luova osaaja ei välttämättä ole ihminen, joka pystyy tuottamaan eniten. Paljon arvokkaampi kyky voi olla sen ymmärtäminen, mitä kaikista mahdollisista asioista kannattaa ylipäätään tuottaa. Kun teknologia kasvattaa mahdollisten vastausten määrää lähes rajattomasti, hyvien kysymysten merkitys kasvaa.

Ajatusjohtajuus-juhlien photobooth oli lopulta hyvin pieni teknologinen kokeilu. Samalla se tiivisti jotakin suurempaa siitä, mihin luova työ on menossa. Idean pystyi muuttamaan kokemukseksi nopeasti, kokemusta voitiin testata oikeiden ihmisten kanssa ja ensimmäiseen ongelmaan pystyttiin reagoimaan saman tien.

Tulevaisuuden luova työ rakentuu todennäköisesti yhä useammin tällaisesta liikkeestä: ajattele, rakenna, vie ihmisten keskelle, havainnoi ja tee uudelleen. Tekoäly nopeuttaa kierrosta. Se, mihin suuntaan kierrosta viedään, jää edelleen meidän ratkaistavaksemme.